Kuhmon sotahistoria
Talvisota
Kuhmossa talvisodan taistelut kestivät koko sodan ajan ja tapahtumat olivat kuin koko talvisota pienoiskoossa: ankaria puolustustaisteluja, sissi-iskuja, rajuja vastahyökkäyksiä ja tuhoisia mottitaisteluja. Kuhmossa erityispiirteenä oli taistelu Puna-armeijan hiihtojoukkoja vastaan. Kuhmossa suomalaiset löivät 54. Vuoristodivisioonan (54.Vuor.D) ja tuhosivat Dolinin Hiihtoprikaatin (Dolinin HiihtoPr). Niinpä Kuhmon taistelut ovat jääneet aivan suotta Suomussalmen taistelujen varjoon.
Sotatapahtumat
Suomalaiset arvioivat tilanteen johtavan sotaan, kun 29. marraskuuta illalla kuultiin Neuvostoliiton katkaisseen diplomaattisuhteet Suomeen. Käytännön valmistelut sotaa varten aloitettiin jo samana iltana. Siviiliväestön evakuointi ja joukkojen keskittäminen rajalle päätettiin aloittaa heti seuraavana aamuna.
Suomalaiset olivat suunnitelleet hyökkäysoperaation rajan yli, mutta se muuttui ensimmäisessä vaiheessa viivytystaisteluksi. Reilun viikon mittaisen taisteluvaiheen aikana Kuhmossa perustettu Erillinen Pataljoona 14 (Er.P 14) torjui ensimmäiset hyökkäykset Saunajärvellä 2.-5. joulukuuta. Neuvostorykmentin koukkaus Alasenjärven pohjoispuolelta pakotti suomalaiset irtautumaan 5. joulukuuta illalla ja suomalaiset joukot ryhmittyivät Rastin alueelle seuraavana päivänä.
Seuraavassa vaiheessa suomalaiset onnistuivat taistelujen vakauttamisessa. Rastin suunnassa käynnistettiin vahvennukseksi saadun Prikaati Vuokon (Pr. Vuokko) vastahyökkäys 8. joulukuuta. Se ei saavuttanut asetettuja tavoitteita, mutta aiheutti viholliselle tappioita. Vaikka suomalaiset joutuivat luopumaan Rastin puolustusasemista 11. joulukuuta, Puna-armeijan 54. Vuoristodivisioonan eteneminen pysäytettiin Jyrkänkosken puolustusasemassa 12.-20. joulukuuta käydyissä taisteluissa.
Pohjoisella sivustalla, Kiekinkosken suunnassa muodostettiin 5. joulukuuta Osasto Kekkonen (Os. Kekkonen), joka onnistui pysäyttämään tässä suunnassa edenneen vihollisen taisteluosaston Tyrävaarassa. Osaston johtajana toiminut Jussi Kekkonen oli presidentti Kekkosen veli. Hän käynnisti jouluaattona vastahyökkäyksen, joka johti neljä päivää myöhemmin vihollisen taisteluosaston tuhoamiseen. Vihollinen oli nyt pohjoisella sivustalla työnnetty takaisin rajan taakse ja Saunajärven suunnassa hyökänneen divisioonan pohjoinen sivusta oli auki.
Tämän jälkeen taistelut laantuivat ja asemasodan luonteista vaihetta kesti tammikuun loppupuolelle. Rintaman hiljentymiseen vaikuttivat todennäköisesti myös samanaikaisesti käynnissä olleet Suomussalmen ja Raatteentien taistelut.
Taistelujen seuraavassa vaiheessa suomalaiset käynnistivät vastahyökkäyksen. Siilasvuon 9. Divisioona (9.D) siirrettiin tammikuun lopussa 1940 Suomussalmelta Kuhmoon. Tarkoituksena oli tuhota Kuhmon suuntaa edennyt 54. Vuoristodivisioona. Vastahyökkäyksessä vihollinen onnistuttiin pilkkomaan pienempiin osiin, mutta syntyneitä motteja ei kuitenkaan kyetty tuhoamaan kaikilta osin.
Sodan viimeiset puolitoista kuukautta olivat ankaria mottitaisteluita, samalla kun mottien avuksi pyrkiviä vihollisen joukkoja torjuttiin ankarissa puolustustaisteluissa Kilpelänkankaalla ja Löytövaarassa. Suomalaiset taistelivat myös Dolinin Hiihtoprikaatia vastaan, joka tuhottiin Vetkon – Kesselin alueella noin viikon kestäneissä taisteluissa.
Rauhan tulo 13. maaliskuuta 1940 pelasti 54. Vuoristodivisioonan joukot moteista ja suomalaisten suuri voitto sotasaaliin muodossa jäi saavuttamatta. Toisaalta rauhan tulo myös pelasti suomalaiset joukot Löytövaaran tulimyrskystä. Siellä heitä vastassa oli helmikuussa Suomussalmelta siirretty 163. Divisioona (163.D).
Salpalinja
Talvisodan jälkeen, ns. välirauhan aikana Suomen itärajalla rakennettiin Salpalinjaa (virallinen nimi oli Suomen Salpa). Kuhmossa ei tehty lainkaan kantalinnoitettuja (teräsbetonisia) puolustusasemia, mutta kiviesteitä rakennettiin useaan eri kohteeseen. Kuhmossa eri alueita linnoitettiin erilaisin kenttälinnoittein jo ylimääräisten harjoitusten (YH) ja talvisodan aikana. Ne muodostivat pohjan välirauhan aikana rakennetulle Salpalinjalle.
Puolustusasemia rakennettiin vihollisen todennäköisimpiin hyökkäyssuuntiin, joita olivat Saunajärveltä, Kiekinkoskelta ja Lentiirasta Kuhmoon tulevat tiesuunnat. Myös Kuhmosta länteen johtanut Tervasalmen-Nurmesjärven puolustuslinjaa Ontojärven tasalla vahvistettiin.
Rakenteiden jäänteitä ja entisöityjä puolustusasemia on nähtävissä talvisodan aikaisten puolustusasemien yhteydessä esimerkiksi Jyrkänkoskella ja Saunajärvellä, jotka ovat myös valtakunnallisesti merkittäviä Salpalinjan kohteita. Puolustusasemien jäänteitä on nähtävissä myös lukuisilla muilla alueilla.
Jatkosota
Jatkosodan alettua eversti Erkki Raappanan johtama 14. Divisioona (14.D) hyökkäsi sekä Lieksan että Kuhmon suunnista itärajan yli kohti Repolaa ja Rukajärveä. Varsinaiset taistelut käytiin Neuvostoliiton puolella, Repola vallattiin 8. heinäkuuta ja Rukajärvi 12. syyskuuta 1941. Mannerheim pysäytti 16. syyskuuta suomalaisten etenemisen Ontajoelle, jossa suomalaiset pitivät asemansa sodan loppuun saakka. Kuhmossa tehtiin jatkosodan aikana viisi partisaani-iskua, joissa kuoli yhteensä 18 siviiliä ja kolme sotilasta.