Lieksan sotahistoria
Talvisota
Lieksassa talvisodan taisteluja käytiin kahdessa eri suunnassa: etelässä Inarin tien suunnassa ja pohjoisempana Kivivaaran tien suunnassa. Pohjois-Suomen Ryhmän (P-SR) operatiivisen suunnitelman mukainen painopiste oli Lieksa – Kuhmo suunnassa, jonne muodostettiin everstiluutnantti Erkki Raappanan johtoon Pohjois-Karjalan Ryhmä (P-KR). Lieksa oli talvisodassa ensimmäinen rintamasuunta, jossa vihollinen työnnettiin rajan taakse jo joulukuun 1939 aikana.
Sotatapahtumat
Voimasuhteet olivat suomalaisille Lieksassa muita rintamasuuntia edullisemmat. Kolmesta pataljoonasta koostuvaa Pohjois-Karjalan Ryhmää vastassa oli panssarivaunukomppanialla ja patteristolla vahvennettu Puna-armeijan 529. Jalkaväkirykmentti (529.JR).
Inarin tien suunnassa hyökkäsi yksi vihollispataljoona (III/529.JR). Suomalaiset viivyttivät vihollisen etenemistä ja pysäyttivät vihollisen myöhemmin ns. Viisikkojärven linjalle. Suomalaiset aloittivat 24. joulukuuta 1939 vastahyökkäyksen, jolloin neuvostojoukot vetäytyivät rajan taakse. Suomalaiset ryhmittyivät puolustukseen rajalle ja aloittivat sissitoiminnan neuvostoliittolaisten sivustoilla ja selustassa.
Kivivaaran tien suunnassa hyökkäsivät vihollisen 529. Jalkaväkirykmentin pääosat. Suomalaiset käynnistivät 1. joulukuuta vastahyökkäyksen Erillinen Pataljoona 12:lla ja 13:lla (Er.P 12 ja 13), mutta se epäonnistui. Samaan aikaan tehtiin vastahyökkäys myös Kuhmossa.
Suomalaiset pysäyttivät vihollisen etenemisen Änäkäisen puolustusasemassa. Suomalaiset joukot valmistelivat seuraavaa puolustusasemaa taemmaksi Puuruun linjalle, jonne suomalaiset vetäytyivät 8. joulukuuta.
Kuhmon suunnalta eteni yksi neuvostopataljoona kohti Lieksan joukkojen sivustaa. Se pysäytettiin Heinäjoella, motitettiin ja tuhottiin 19.-20. joulukuuta. Suomalaiset saivat tästä taistelusta huomattavan sotasaaliin.
Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen myös Kivivaaran tien suunnassa 24. joulukuuta. Ensimmäisenä tavoitteenaan oli katkaista vihollisen tieyhteys selustassa. Taistelujen jälkeen suomalaiset palasivat lähtöasemiinsa ja havaitsivat yllättäen 26. joulukuuta vihollisasemien olevan tyhjiä. Neuvostojoukot perääntyivät kohti valtakunnanrajaa ja suomalaiset saavuttivat 27. joulukuuta Kivivaaran. Puolustusasemat säilyivät siellä rauhaan saakka.
Salpalinja
Lieksa kuului ns. välirauhan aikana IV armeijakunnan vastuualueeseen. Lieksan alueella rakennettiin Salpalinjan etuasemia kaikkien urien suunnille, joita pitkin neuvostojoukot olivat edenneet talvisodan aikana. Varsinainen Salpalinja kulki Lieksan kohdalla Pielisen halki Ahveniselta Nurmeksen vesistökapeikkoon.
Kivivaarantien suunnassa rakennettiin Änäkäisen ja Puuruun etuasemien linnoitteet. Työssä olivat mukana myös 10. Prikaatin ensimmäisen pataljoonan varusmiehet. Pataljoonan komentajana toimi majuri Arnold Majewski.
Änäkäisen puolustusasemia oli linnoitettu jo ylimääräisten harjoitusten (YH) ja talvisodan aikana. Pääosin samojen linnoitteiden päälle rakennettiin välirauhan aikana Salpalinjan etuasema. Se oli poikkeuksellisen vahva etuasema, jossa oli harvinaisen paljon kallioon louhittuja linnoitteita.
Jatkosota
Jatkosodan alettua eversti Erkki Raappanan johtama 14. Divisioona (14.D) hyökkäsi sekä Lieksan että Kuhmon suunnista itärajan yli kohti Repolaa ja Rukajärveä. Varsinaiset taistelut käytiin Neuvostoliiton puolella, Repola vallattiin 8. heinäkuuta ja Rukajärvi 12. syyskuuta 1941. Mannerheim pysäytti 16. syyskuuta suomalaisten etenemisen Ontajoelle, jossa suomalaiset olivat sodan loppuun saakka.
Partisaani-iskut
Lieksan alueella tehtiin jatkosodan aikana kolme partisaani-iskua, joissa kuoli yhteensä 19 siviiliä. Viimeinen isku tapahtui Riihivaaran talossa Lieksan Kontiovaarassa 5. syyskuuta, päivä aselevon alkamisen jälkeen.